Lentoautoja, vihdoinkin!

futurismi.png

Tieteiskirjailijat ovat ennustaneet jo sata vuotta sitten, että kohta autot lentävät ja kaupungeista tulee tuhatkerroksisia metropoleja, joissa liikenne on vertikaalista, ei pelkästään horisontaalista. Nyt brittien valtiollinen tutkimuslaitos kertoo, että autot lentävät alle 30 vuoden päästä. Ja bussiliikenne vähenee. Liikkumisen mullistus pistää paineita meille päättäjille.

Olen nyt istunut Helsingin kaupunkiympäristölautakunnassa kaksi ja puoli kuukautta. Alan pikkuhiljaa ymmärtää, mistä hommassa on kyse ja samalla ihailen virkakuntaa entistä enemmän. Kaupunki on mutkikas koneisto, varsinainen monsteri, jossa toiveet ja tarpeet risteävät, kaikki vaativat jotain ja virkamiehet pyrkivät pitämään vehkeen käynnissä ja suurin piirtein reiluna kaikille kaupunkilaisille. Ja me poliitikot päätämme arvovalinnoista, yleensä vajavaisin tiedoin, mutta virkakuntaan luottaen.

Kaupunkia vaivaa visioinnin puute

Yksi asia on kuitenkin alkanut vaivata. Nimittäin visionnin puute. Suurin osa päätöksistä tehdään ajatuksella, että nykyinen tilanne säilyy, eikä esimerkiksi tapa liikkua kaupungissa muutu. Yksityisautoilla ajellaan, vain käyttövoima vaihtuu sähköksi, bussit huristavat yhä bussikaistoilla ja polkupyöräily lisääntyy maltillisesti.

Mitä jos tulevaisuus onkin ihan erilainen kuin nyt? Mitä jos fillarit vaihtuvat sähkökäyttöisiin henkilökuljettimiin, mopoautojen ja sähköskuuttien sulavalinjaisiin ristisiitoksiin? Mitä jos autot nousevat lentoon ja yksityisauton omistamisesta tulee junttia? Jos kukaan ei enää koske rattiin, vaan voimme torkkua matkalla töihin tai palatessamme bileistä kun auto hoitaa kuskaamisen nykyistä turvallisemmin? Jos bussiliikenne vähenee puoleen?

Mitä jos bussiliikenne vähenee puoleen?

Iso-Britannian valtion innovaatiolaitos Innovate UK julkaisi elokuussa UK Transport Vision 2050-dokumentin, jossa väitetään liikenteen muuttuvan hurjasti alle kolmessakymmenessä vuodessa. Itseään ajavat autot yleistyvät ja nousevat lentoon, yhteiskäyttöautoista tulee arkipäivää ja esimerkiksi bussiliikenteen ja muun joukkoliikenteen tarve vähenee.

Mitä jos näin käykin? Mitä jos pidämme visionäärejä turhaan hihhuleina ja ajattelemme liikenteestä liian vanhanaikaisesti? Se olisi kauhea moka Helsingille.

En ole nähnyt yhtään pohdintaa, missä mietittäisiin lentoautojen vaikutusta liikennemääriin.

Mietitään nyt vaikkapa Sörnäisten tunnelia tai mitä tahansa satojen miljoonien liikennehanketta. En ole nähnyt yhtään pohdintaa, missä mietittäisiin lentoautojen vaikutusta liikennemääriin. Tai sähköisten yhden hengen kuljetinsukkuloiden tarpeita suunniteltaessa kevyen liikenteen väyliä. Myöskään yhteiskäyttöautojen (tai kuljettimien) parkkipaikkoja ei mieti kukaan.

Olisiko aika luoda Helsingillekin liikennevisio? Vuoteen 2050 on yhtä pitkä aika tästä hetkestä, kuin vuoteen 1992, joka tuntuu ainakin näin boomerista ihan eiliseltä. Silloinhan kuuntelimme Radiomafiaa, Ruokolahdella nähtiin leijona ja Toni Nieminen hyppäsi Albertvillessä kultaa. Eikä liikkumisen mullistus ollut käynnistynyt.

Visioinnin vaatiminen on meidän poliitikkojen tehtävä.

EDIT: Ihan näin kauhea ei tilanne itseasiassa ole. Vuonna 2019 pormestari Vapaavuori teetti tulevaisuusanalyysin liityen liikenteeseen. Siihen voi tutustua täällä. Nyt vain pitäisi saada visiot näkymään päätöksissä, mikä on tietysti vaikeaa, kun kukaan ei tiedä, mitä tulevaisuudessa oikeasti tapahtuu.

Edellinen
Edellinen

Pankkien digipöhinä kyykyttää köyhiä – ja se on väärin

Seuraava
Seuraava

“Normaali kiusaamisarki” on osuva termi