ARAa Eiraan – näin estetään segregaatio

Tehdään vain niin kuin AM-ohjelma määrää!

Sosiaalinen eriytyminen eli segregaatio tarkoittaa sitä, että kaupunki jakautuu rikkaiden ja köyhien alueisiin. Rakennetaan aitoja – fyysisiä tai henkisiä. Tästä kärsii koko Helsinki ja Suomi. Ja siksi segregaatio on kaupunkikehityksen suurin uhka.

Segregaatio on hankala sana. Siitä ei saa vaalislogania, ja jos sen moninaisista ulottuvuuksista paasaa vaikka baarissa, alkaa kuuntelijan katse nopeasti harhailla. Silti se on suurin uhka kaupunkikehitykselle ja siksi olen kaupunkiympäristölautakunnassa panostanut eniten segregaation ymmärtämiseen ja estämiseen. Käyn tässä kirjoituksessa läpi kaksi lautakunnassa päätettyä keissiä, joista toinen sijoittuu Meri-Rastilaan, toinen koskee tulevaisuuden Hernesaarta.

Kun segregaatiosta paasaa baarissa, alkaa kuuntelijan katse nopeasti harhailla.

Mutta ensin: miksi segregaatio muka on uhka? Eikö ole aivan luonnollista, että pärjääjät pärjäävät ja hakeutuvat kaltaistensa joukkoon, kun taas köyhät ja heikkolahjaiset päätyvät kaupunkien laidoille? Mitä haittaa tästä on?

Haittoja on monia. Jos yhteiskunta jakautuu eliittiin, jolla on suora reitti menestykseen ja köyhälistöön, joka tuomitaan joko sosiaalituille tai matalapalkkaduuneihin, pieni maa kuten Suomi ei saa käyttöönsä sitä kaikkea potentiaalia, mitä ihmisistä löytyy. Jos pieni ja jatkuvasti omahyväisemmäksi muuttuva eliitti kahmii vallan, kaikki laiskistuvat ja kansantalous syöksyy. Tätä aihetta on tutkinut vaikkapa Nobel-palkittu taloustieteilijä Daron Acemoğlu yhdessä yhteiskuntatieteiljä James A. Robinsonin kanssa. Kirjassaan “Miksi maat kaatuvat” parivaljakko näyttää selkeästi, että eliitin suosiminen on tuhoisaa kansantalouksille. Sama pätee tietysti kaupunkeihin.

Parhaiten segregaatiota torjutaan lasten avulla. Kun eri taustoista tulevat tenavat leikkivät yhdessä ja käyvät koulunsa samoilla luokilla, myös se köyhemmästä perheestä lähtevä lapsi näkee, että taloudellinen pärjääminen on mahdollista, ja toisaalta se vauraasta kodista tullut huomaa, että kaveri on kaveri, vaikka tällä ei ole uusimpia lenkkareita.

Eikö ole luonnollista, että pärjääjät hakeutuvat kaltaistensa joukkoon?

Suomalaisen hyvinvointivaltion pääperiaate on ollut, että kaikille tarjotaan samanlaiset mahdollisuudet menestyä ja tavoitella unelmiaan. Se on paitsi inhimillistä ja reilua, myös järkevää: 5,6 miljoonan ihmisen kansa on niin pieni porukka, että jos siitä rajataan vaikkapa puolet pois, jää jäljelle maailman mittakaavassa kyläpahanen. Eikä kyläpahasista nouse innovaatioita, superyksilöitä tai paljon muutakaan.

Kyse on myös turvallisuudesta. Ja siitähän tässä segregaatioasiassa pääosin jankutetaan, liittäen riskipuheeseen samalla kätevästi maahanmuutto. Peloitellaan “Ruotsin tiellä” ja moni jo uskoo, että Itä-Helsinki jo palaa ja lähiöissä on voimassa sharia-laki. Joista siis kumpikaan ei ole totta. Helsingin köyhemmillä todellakin asuu enemmän ulkomaalaistaustaisia kuin Ullanlinnassa tai Munkkiniemenrannassa, mutta se johtuu lähinnä siitä, ettei uutta elämää uudessa maassa aloittavalla ole varaa Eiraan.

Case: Meri-Rastila ja palautettu kaava

Helmikuussa 2023 lautakuntaan tuotiin Ramsinrannan asemakaavan muutosehdotus, jolla kaupunkiuudistusalue Meri-Rastilaan oli tarkoitus rakentaa “poikkeuksellisen vetovoimaisia merenranta-asuntoja” lähelle merenrantaa ja sitä kautta tuoda varakkaita ihmisiä alueelle. Rakentamiseen ehdotetulta alueelta olisi tuhoutunut luontoa, mutta samalla olisi syntynyt houkutteleva alue ylemmän tuloluokan ihmisille ja kaupunkiuudistusalue Meri-Rastilaan olisi tullut päiväkotilapsia ja koululaisia, jotka leikkisivät ja ystävystyisivät lasten kanssa, joiden isällä ja äidillä ei ole hyväpalkkaisia töitä tai perintöä turvanaan. Jos kaava olisi toteutunut, alueen elinvoima olisi parantunut ja hyvätuloiset olisivat alkaneet puolustaa uutta asuinaluettaan sillä tarmolla, mikä nähdään esimerkiksi Käpylässä tai Länsi-Herttoniemessä, kun näille alueille halutaan rakentaa jotain uutta.

Mutta kaava palautettiin valmisteluun, koska luonto olisi kärsinyt liiaksi. Pohdin omaa kantaani kauan, sillä tajusin sekä luonnon arvon, että myös sen, että rajusti köyhtyneeseen Meri-Rastilaan tarvitaan vetovoimaa. Päädyin palautuksen kannalle, mutta lautakuntatoverini Olli-Pekka Koljonen äänesti tyhjää. Kokoomuksen Risto Rautava ja Atte Kaleva jättivät päätökseen eriävän mielipiteen, juurikin siitä syystä, että kaupunkuudistusalueelle olisi ollut tärkeä saada vetovoimaisia asuntoja. Ymmärsin myös heidän kantansa. Mitä mieltä sinä olisit ollut?

Case: Hernesaari ja 25 prossaa ARAa

Marraskuussa 2023 kaupunkiympäristölautakunnassa hyväksyttiin vihdoin ja viimein Hernesaaren kaava. Aiempi kaava oli kumottu korkeimmassa hallinto-oikeudessa liikenteellisten selvitysten puutteiden vuoksi, mutta nyt saimme läpi kaavan, jolla syntyy uusi huippuluokan asuinalue merenrantaan 6 900 asukaalle. Alueelle on tulossa myös 3 000 työpaikkaa. Suunnitelma on kaikin puolin kunnianhimoinen sekä rakentamisen, liikenteen että vaikkapa saaren kärkeen syntyvän vesiurheilukeskuksen suhteen.

Missä tahansa muussa maassa alueesta tulisi asumis- ja leikkipuisto, jonne vain miljonäärit muuttaisivat. Saari olisi myös siitä hyvä paikka varmistaa eliitin turvallisuus, että portin voisi laittaa saareen johtavalle kannakselle ja vartijat portin ääreen pönöttämään. Mutta ei Helsingissä näin toimita. Kuten vaikkapa Jätkäsaaressa tai Kalasatamassa, uuden alueen rakentamisessa noudatetaan AM-ohjelmaa, mikä tarkoittaa, että 45–50 prosenttia Hernesaaren kämpistä tulee olemaan vapaarahoitteisia omistusasuntoja ja 40 prosenttia vuokra-asuntoja. Vuokra-asunnoista pitkäaikaisesti säänneltyjä ARA-vuokra-asuntoja on 20–25 prosenttia, tavoitellen 25 prosenttia. Välimuodon – eli osin tuettujen – asuntojen osuus asettuu 10–15 prosentin välille. Mielestäni niin mahtava juttu, että tekee mieli soittaa fanfaari Suomelle, Helsingille ja hyvinvointivaltiolle.

Tässä kaavassa Vihreät ja Anni Sinnemäki ehdottivat jo ennestään rajatun pysäköintipaikkamäärän rajaamista entisestään ja sijoittamista parkkitaloihin. Emme lähteneet vastaehdotukseen mukaan, koska kaavaan oli jo kirjattu rajoituksia pysäköinnille ja alueen arvo olisi saattanut vaarantua, jos parkkipaikkoja ei olisi ollut uusille asukkaille riittävästi.

Elikkäs…

Vaikka vähän otsikossa härnäsin, ei Eiraan ole suunnitteilla ARA-asuntoja. Ainakaan tietääkseni. Koska siellä ei ole tilaa uusille kämpille. Mutta on hienoa, että Helsinki tekee tosissaan hommia estääkseen kaupungin jakautumista pärjääjien ja luusereiden alueisiin. Aion tehdä tulevalla kaudella entistä ahkerammin hommia, että alueellinen tasa-arvo lisääntyy Helsingissä. Tämä tarkoittaa parempia leikkipuistoja, hienompia katuja, laadukasta asumista kaupungin laidoille ja myös niitä vuokra-asuntoja kalliimmille alueille.

Nykyisellä kaudella muuten nostin esiin “kaupunkiuudistusalueiden kaltaiset alueet”, eli ne haastavat taskut kuten Pihlajiston, jotka eivät ole Malmin, Malminkartano-Kannelmäen, Mellunkylän tai Meri-Rastilaan kokoisia, mutta silti sosioekonomisesti luisussa. Nostoni päätyi kaavapäätökseen ja jopa kaupungin budjettiin. Kun pidämme huolta alueista, huolehdimme myös stadilaisista.

Kiitos että luit tähän asti. Olen ehdolla kuntavaaleissa Helsingissä, pidäthän minut mielessä. Ja jos kiinnostuit enemmän, tilaa uutiskirjeeni!