Jos olisin Sanna
Bilekuva: LOGAN WEAVER | @LGNWVR on Unsplash
Jos olisin Sanna Marin, juhlisin enemmän ja mahdollisimman nauravassa seurassa.
Koska taistelen keski-ikäisten heterodemarimiesten sananvapauden puolesta, uskaltaudun ajatusleikkiin: mitä jos minä olisin Sanna Marin? Miten minä haluaisin juhlia ja rentoutua?
Jos olisin Sanna, olisin jaxultani ylivertainen, aina tikissä ja valpas, enkä oikein koskaan löysä tai tyhmä. Mutta joskus minunkin pitäisi saada olla pöhkö, joskus pitäisi päästää vapaalle.
Jokainen meistä kaipaa taukoja pinnistelyyn. Yleisin tapaottaa breikki on lähteä bileisiin tai baariin ja jankuttaa pöljiä. Helpompaa se on kuin ultrajuoksu tai muu rentoutumiseksi naamioitu suorittaminen.
Ainakin itselleni juhliminen toimii stressin keskeyttävänä terapiana, tarjoaa tauon, jonka aikana ei mieti niitä tuhatta asiaa, jotka ovat kesken, ja vielä darrapäivänäkin olen rennompi kuin ennen kemutusta.
Jos olisin Sanna, juhlisin paljon enemmän.
Jos olisin Sanna, keitä valitsisin kavereikseni, kun juhlin? Ottaisinko Alman, Sabinan, Olavi Uusivirran ja kasan nauravia hahmoja vai soittaisinko puoluetoverille tai virkamiehelle, että Ripa hei, nyt radalle, kuudelta Juttikseen!
Haluaisinko, että ikäiseni demarimies jankuttaisi korvaani valtionvelasta kahdelta yöllä, jurrissa ja tohkeissaan keksimästään “ratkaisusta”? Kumpi rentouttaisi minua enemmän: raikkaat bimbofeministit ja uuden sukupolven hassuttelijat vai politiikan hännystelijät?
Jos olisin Sanna, juhlisin enemmän. Ja porukassa, jossa keskitytään pitämään hauskaa.
