Miksi pyöräily ei lisäänny?

Vaikka pyöräilyyn panostetaan Helsingissä, pyöräilyn suhteellinen määrä ei ole lisääntynyt lainkaan yli vuosikymmeneen. Kyseessä on epäonnistuminen, mutta miksi tavoitteita ei saavuteta? Riitely ei ainakaan auta.

Viikko sitten käsittelimme kaupunkiympäristölautakunnassa raporttia helsinkiläisten liikkumistottumuksista. Vaikka raportissa ei keskitytty erityisesti pyöräilyyn, löytyi siitä kamala tieto: pyöräilyn määrä ei ole lisääntynyt vuodesta 2017 lainkaan. Helsinkiläiset kulkevat keskimäärin 0,3 matkaa päivässä fillarilla ja pyöräilyn suhteellinen osuus kulkemisesta on 9 prosenttia. Sama kuin vuonna 2017.

Asia oli yllätys ainakin minulle

Asia oli yllätys ainakin minulle, koska kaikissa lautakuntaan nostetuissa katuremonteissa olemme huolehtineet pyöräkaistoista, baanaa on rakennettu määrätietoisesti (vaikkakin liian vähän ja katkonaisesti) ja pyöräily on ollut hienosti esillä sekä puheissa että päätöksissä. Kohta jo selvisi, että pyöräilyn määrä on ollut samalla tasolla jo ainakin vuodesta 2010. Siis vaikka pyöräilyyn on panostettu rahaa ja aikaa, ei tuloksia ole saatu lainkaan. Kuinka tämä on mahdollista?

Kaupunginhallitus hyväksyi viimeksi marraskuussa 2020 pyöräliikenteen kehittämisohjelman, jossa asetetaan tavoitteeksi pyöräliikenteen kulkutapaosuuden nosto vähintään 20 prosenttiin vuoteen 2035 mennessä. Eli viidesosa matkoista taitettaisiin pyörällä. Nyt ollaan jumituttu yhdeksään prosenttiin, joten viideosan tavoitetta tuskin näillä toimilla saavutetaan. Vuonna 2014 asetettiin tavoitteeksi 15 prosenttia vuoteen 2020 mennessä, mutta päästiin 11 prosenttiin, mistä taas tipahdettiin yhdeksään prosenttiin. Tällä hetkellä pyöräilyyn panostetaan 20 miljoonaa euroa vuodessa, mikä on toki tuntuva summa, mutta verrokkikaupungeissa laitetaan saman verran ja työtä on tehty jo vuosikymmeniä.

Nostin asian esille somessa ja kysyin, miksei pyöräily lisäänny. Twitterissä aiheesta seurasi pitkä ja osin kiukkuinen ketju, jossa lähinnä listattiin, miksi pyöräily on hirveää Helsingissä. Koska juuri nyt sattuu olemaan lumentulon takia kamalat ajokelit, talvikunnossapidon olemattomuudesta puhuttiin paljon. Lisäksi nostettiin esiin pyöräkaistoille pystytetyt työmaat, jotka katkaisevat sulavan ajelun ja osansa kiukusta saivat myös autoilijat, jotka pysäköivät pyöräkaistoille. Ja tietysti huonot pyörätiet.

Yksittäiset syyt eivät pyöräilyn vähäisyyttä selitä

Ongelmia on monia. Mutta mikään yksittäinen syy ei pyöräilyn vähäisyyttä selitä. Talvipyöräily on yhä extreme-laji, jos lunta tulee metri ja väylistä kuoppaisia jääkenttiä eikä kunnostukseen ole tarpeeksi rahaa. Toisinaan tietyöt tai rakennusten remontit katkaisevat sulavan pyöräreitin, eikä asialle voi tehdä mitään. Vihaiset videot Twitteriin eivät työmaita pysäytä, eikä kukaan muuta asennettaan, jos kypäräkamera mies huutaa. Autot pysäköivät pyöräteille ja tähän ongelmaan voidaan puuttua, jos saadaan poliisit käyttämään aikaansa pysäköinninvalvontaan. Myös autoilijoiden asenteissa on paljon petrattavaa: edessäsi pyöräilevä ihminen ei ole syy soittaa torvea, ohittaa hipaisten tai olla muutenkaan tyhmä.

Vihaiset videot Twitteriin eivät työmaita pysäytä

En ylipäätään usko, että kulttuuri kehittyy riitojen tai raivon kautta. Pyöräilyn lisääntymisen tulee olla ihan kaikkien yhteinen tavoite. Fillarointi parantaa kansanterveyttä, tuo iloa ihmisille, säästää ilmastoa ja auttaa myös autoilijoita, kun katutila lisääntyy peltilaatikkojen vaihtuessa polkupyöriin.

Ehkä tärkein pointti on turvallisuuden tunteen lisäämisessä. Kun ei pelota, ei tule vihaiseksi. Polkupyöräilystä tulee tehdä vähemmän vaarallista ja kivaa myös kaupungissa. Tähän tarvitaan yhteneväisiä väyliä, joilla on ihana pyöräillä paikasta A paikkaan B. Tarvitaan myös valistusta reiteistä, joilla ei tarvitse pelätä loukkaantumista tai auton alle jäämistä. Myös pyörävarkauksiin tulisi puuttua. Jokaiselta meistä on pöllitty fillareita ja olemme jo alistuneet siihen, ettei varastettua pyörää saa koskaan takaisin. Siksi into edes hankkia pyörää vähenee. Ja ehkä voimme joskus myöntyä myös siihen, että muutamana viikkona vuodesta keli on Helsingissä niin kamala, että voi ottaa bussin?

Emme ole toistemme vihollisia. Edes kulkutavoissa.